Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus saavat uudenlaisia merkityksiä ja sisältöjä, kun ilmiöitä tarkastellaan globaaleista riippuvuuksista ja ihmisten elämismaailmasta käsin. Kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Globaalikyvykkyys on yksittäisten yhteiskunnallisten kysymysten tarkastelua osana laajoja ja monitieteellisiä globalisaation teemoja. Tarkastelun näkökulma voi olla yksilön, yhteisön edustajan tai oman alansa ammattilaisen. Tulevaisuuden työelämässä globaaliosaaminen korostuu. Julkaisu koostuu neljästä Monikulttuurisen asiantuntijan erikoistumiskoulutuksessa syntyneestä kehittämistehtävästä. Kehittämistehtävien aiheet käsittelevät kotoutumista eri teemojen kautta. Esille tulevat rasismin puheeksi ottaminen, kotiäitien ryhmätoiminta, yhdenvertaisuus ja osallisuus. Pakolaiskriiseiksikin kutsutut vuodet 2014–2016 olivat kurssin toteutusaikana jo tasaantuneet ja katseet kohdistuivat toimintojen kehittämiseen, yhdentämiseen ja tasa-arvoisempaan kohtaamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Viittaaminen <p align="left">Katisko, M., & Kalm-Akubardia, M. (2021). <i>Globaalikyvykkyys asiantuntijuuden rakennusaineena – Monikulttuurisuuden asiantuntijan erikoistumis-koulutuksen kehittämistehtävien satoa.</i> (Diak Puheenvuoro 41). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-393-3</p>

Onnistunut työyhteisön hyvinvointiprojekti vaatii alkuinnostamisen ja motivoinnin sekä selkeän alun ja lopun. Projektin lanseeraus ja työntekijän saama ensivaikutelma ovat tärkeitä. Tämä julkaisu kokoaa Tuottavuutta hyvinvointia kohentamalla -hankkeen tulokset. Itä-Savon sairaanhoitopiirin (Sosteri) toteuttaman hankkeen aikana työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua kuuden kuukauden mittaisiin hyvinvointiprojekteihin, jotka tukivat työntekijän kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan entistä paremmin. Arviointiraportissa on myös laskettu hankkeen toimintamallin kustannukset. Työntekijöiden hyvinvointia mitattiin hyvinvointi-intervention alussa ja lopussa kehonkoostumus- ja työkykymittauksilla. Erityisesti liikunnan edistämistä oli tukemassa älykello ja työyhteisökohtainen sovellus. Mittausten lisäksi arviointiaineistona ovat myös kaikille osallistuneille suunnattujen kyselytutkimuksien tulokset sekä joidenkin osallistuneiden haastattelut. Hyvinvointi-interventio lisäsi liikuntaa 1,5 tuntia viikossa. Paino putosi naisilla reilun kilon ja miehillä yli kaksi kiloa. Liikunnan lisäämiseen vaikuttivat eniten itse hankkeeseen osallistuminen, alkutilanteen kehonkoostumusmittaukset sekä hyvinvointisovelluksen yhteisöllinen merkitys. Painonpudottaminen oli haasteellisempaa kuin liikunnan lisääminen. Ravintotottumusten muuttaminen olisi vaatinut osallistujien mukaan enemmän tukea kuin vain tietoa terveellisestä ravinnosta. <b>Viittaaminen</b> Kuvaja-Köllner, V., & Kautonen, J. (2021). <i>Liikuntaa lisää pienillä tempuilla - työpaikan hyvinvointiprojektin vaikutukset ja kustannukset.</i> (Diak Puheenvuoro 40). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-385-8

The publication demonstrates the role of higher education in developing sustainable communities, and how university-community collaboration can be developed through cocreation. The BUSCO project was targeted at improving the capacities of the partner universities to promote sustainable community development and resilience of the communities in Tanzania. The publication describe and analyze the experiences and results of the BUSCO project. The main areas were piloting the Master’s Programme, improving e-learning and ICT capacity, the co-creation in living labs, promoting curriculum reviews and developing Quality Assurance mechanisms and tools. The BUSCO project– Building sustainable and resilient communities through co-creation between universities and businesses operated during 2017–2020 in Tanzania. Partner universities were Diaconia University of Applied Sciences and Haaga-Helia University of Applied Sciences in Finland and University of Iringa and Sebastian Kolowa Memorial University in Tanzania. The targets of this publication are decision makers, experts, researchers, lecturers and students interested in global development in higher education field. The publication is a part of the research, development and innovation activities of Diak. Viittaaminen Keskitalo, E., Habiyakare, E., & Vanto, S. (eds.). (2021). <i>Universities and businesses co-creating sustainable communities for the future. Experiences and results from the BUSCO project</i>. (Diak Puheenvuoro 39). Diaconia University of Applied Sciences. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-365-0

Paperittomuus globaalina ilmiönä ei ole uusi. Suomessa ja erityisesti suomalaisessa palveluja viranomaistyössä paperittomat ihmiset ja perheet sekä heidän yhteiskunnallinen asemansa alettiin tunnistaa vuoden 2015 jälkeen. Tässä julkaisussa tarkastellaan sosiaalialalla käytettävää valtaa suhteessa paperittomiin asiakkaisiin. Tutkimusaineistona on julkisten sosiaalipalvelujen parissa työskentelevien työntekijöiden haastattelut. Keskeisin tutkimustulos liittyy Steven Lukesin valtateorian mukaisesti piilossa olevien rakenteiden tunnistamiseen. Vallan ulottuvuudet sosiaalialalla näyttäytyvät ristiriitaisina toiveina noudattaa päätöksiä, vaikka päätökset ja ohjeistukset tuntuisivat riittämättömiltä ja aiheuttaisivat haasteita toimia sosiaalialan ammattietiikan mukaisesti. Analyysin perusteella olisi tärkeää, että sosiaalialalla tunnistettaisiin rakenteellisen vallan eri tasot. Sosiaalialan koulutuksen, ammattikäytäntöjen kehittämisen ja tutkimuksen kannalta on oleellista ammatillisen toimijuuden reflektointi kohti globaalia, kestävää sosiaalialan työtä. <b>Viittaaminen</b> Katisko, M., & Kalm-Abukardia, M. (2021). <i>Vallan ulottuvuudet sosiaalialan työssä paperittomien parissa.</i> (Diak Puheenvuoro 38). Diakonia-ammattikorkeakoulu.<br>http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-382-7

Tulevaisuuden sosionomien työ- ja tehtäväalueet tulevat olemaan nykyistä monipuolisempia. Harjoittelut ovat merkittävässä roolissa tulevien sosionomien ammatillisen osaamisen vahvistamisessa. Työn monipuolistuminen asettaa vaatimuksia myös sosionomikoulutuksen harjoittelun kehittämiselle. Tähän julkaisuun on koottu vuoden 2021 alkupuolella tehdyn sosionomikoulutuksen harjoitteluja koskevan kartoituksen tulokset. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston tekemällä kartoituksella luotiin kokonaiskuva sosionomikoulutuksen harjoittelun määrästä ja sisällöstä sekä järjestämisestä. Lisäksi selvitettiin harjoittelujen järjestämisen hyviä käytäntöjä ja kehittämistarpeita sekä sitä, pitäisikö sosionomikoulutuksen harjoittelulle laatia valtakunnallinen suositus. Kyselyyn vastasivat kaikki 20 ammattikorkeakoulua, jotka järjestävät sosionomikoulutusta. Kyselyn vastauksissa tulee esille, että harjoittelujaksojen suunnittelemisen ja toteuttamisen käytäntöjen tulee olla joustavia. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa harjoittelujensa sisältöihin ja tavoitteisiin, ja tekemiensä valintojen kautta ammatillisen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittämisen suuntaan. <b>Viittaaminen</b> Helminen, J. (2021).<i> Harjoittelu ammattitaitoa edistämässä – kartoitus ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta sosionomikoulutuksessa.</i> (Diak Puheenvuoro 37). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-381-0

Koulutus- ja työllistymispolkuja sujuvoittamalla voidaan tukea niiden nuorten ja aikuisten työllistymistä, joilta puuttuu ammatillinen koulutus. Tässä julkaisussa esitellään neljä Tuumasta töihin -hankkeessa pilotoitua toimintamallia asiakkaiden tukemisessa ja ohjaamisessa. Pilotoitujen mallien pohjalta syntyi kolmivaiheinen Tuumasta töihin -toimintamalli toiselle asteelle. Toimintamallissa korostuu asiakkaan lähtötilanteen monipuolinen kartoitus ja sen mukainen ohjaus. Keskeisessä roolissa asiakkaan tukemisessa on opiskelutsemppari, joka kulkee asiakkaan rinnalla koko koulutuspolun aikana. Julkaisu koostuu artikkeleista ja kolmesta podcastista. Podcasteissa hanketyöntekijät kuvaavat käyttämiään toimintamalleja.

Miten tekoälyä voisi hyödyntää etsittäessä yksinäisiä ihmisiä ja kartoitettaessa ratkaisuja heidän ongelmiinsa.? Tässä esiselvitys-raportissa tarkastellaan tekoälyn mahdollisuuksia sosiaalisen osallisuuden vahvistamisessa ja rajatummin yksinäisyyden vähentämisessä. Tämä selvitys on tehty hankkeessa, jossa saatettiin yhteen yhtäältä tekoälyn ja toisaalta yksinäisyyden asiantuntijoita keskustelemaan ja jakamaan osaamistaan kahteen webinaariin. Julkaisussa on raportoitu tekoälykokeilut ja keskustelu tekoälyn hyödyntämisestä. Samoin raportin tekijät pohtivat syntyneen tiedon varassa sitä, mitkä ovat reunaehdot laajemmalle tekoälyä ja yksinäisyyttä kytkevälle kehittämiselle tulevaisuudessa. Viittaaminen <p align="left">Kainulainen, S., & Ansersson, N. (2021). <i>Esiselvitys tekoälyn hyödyntämisestä yksinäisyyden vähentämisessä.</i> (Diak Puheenvuoro 35). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-393-3</p>

Vähän liikkuville NEET-nuorille kehitetty liikuntaneuvonta huomioi jokaisen nuoren yksilöllisyyden kohtaamalla, kannustamalla ja kuuntelemalla nuorta. Liikuntaneuvonta kehitettiin huomioiden asiat, joita nuoret itse ovat nostaneet esille nuorten ja palvelujen kohtaamisesta. Liikuntaneuvonnan vaikutuksia arvioitiin laajasti sekä subjektiivisilla että objektiivisilla mittareilla. Vaikutusten arvioinnin perusteella liikuntaneuvonnassa olleiden nuorten keskimääräinen hyvinvointi lisääntyi. Kustannusten tarkastelu osoitti, että hyvinkin intensiivinen nuorten kohtaaminen ja yksilöohjaus on kustannuksiltaan huomattavasti alhaisempaa kuin mitä ovat arviot nuorten syrjäytymisen kustannuksista. Eriarvoisuus lisääntyy, jos julkiset palvelut eivät kohdistu paremmin NEET-nuorten tarpeisiin. Mitä huonommin ne kohdistuvat, sitä varhaisemmassa vaiheessa ja kauemmas nämä nuoret saattavat syrjäytyä. Tulevaisuuden päätösten tekemisen tueksi tarvitaan oikeanlaista näyttöä – kustannusten ja vaikutusten arviointia, jotta päätökset voidaan perustaa tietoon.

Viime vuosina palveluja tuottavat sosiaalija terveysjärjestöt ovat tuoneet esiin, ettei järjestöjen tarjoamien tuen ja palveluiden sisältöjä ja luonnetta ymmärretä riittävästi. On myös herännyt huolta siitä, että järjestöt uhkaavat jäädä syrjään sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettaessa. Yhteisen hyvän alusta -hankkeen tavoitteena on ollut edistää järjestöjen mahdollisuuksia toimia julkisten ja yksityisten palveluntuottajien rinnalla vahvana ja valinnanmahdollisuuksia lisäävänä toimijana osana sote- ja kasvupalveluiden tuottamista. Hankkeessa on kehitetty järjestötaustaisten palveluntuottajien yhteinen toimintamalli, jonka käyttöönottoa ja johon sitoutumista tuetaan digitaalisella alustalla, muutostuella ja koulutuksella. Tämä raportti kuvaa hankkeen etenemistä ja niitä tuloksia, joita sote-palveluita tuottavien järjestöjen alustatalouden kehittämisessä on saavutettu.

Monissa maakunnissa kehitetään parhaillaan palveluohjausta osana nykyistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Palveluohjausta ei tulisi kuitenkaan kehittää vain erillisenä toimintana vaan osana koko järjestelmän, tietojärjestelmien ja ammattikäytäntöjen kehittämistä. Tässä selvityksessä kehittäminen jaetaan kolmeen alueeseen. Palveluohjauksen systeemitason kehittämisessä painopiste on palveluorganisaatioiden ja tietojärjestelmien palveluohjaavuudessa. Viestinnällisessä kehittämisessä fokus on tiedon saavutettavuudessa. Palveluohjauksen ammatillisessa kehittämisessä huomio on osaamisessa, asenteissa, yhteistyökäytännöissä ja yhteisissä palvelusuunnitelmissa. Osana ammatillista kehittämistä edistetään niin voimaannuttavaa palveluohjausta kuin myös perinteistä case management -toimintaa. Kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää sotemaakuntien johdolta ja kaikilta muutoksen tekijöiltä ekosysteemiajattelua, tietojohtamista, asiakkuuksien segmentointia ja vahvaa asiakasymmärrystä. Vain siten luodaan asiakaslähtöinen ja kustannustehokas uudistus

Tulevaisuuden Suomessa tarvitaan lisää osaajia. Monikulttuurisesta työvoimasta on toivottu apua siintävään osaajapulaan. Voidaan myös ajatella, että täällä asuvien maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan tapahtuu parhaiten työllistymisen avulla. Opin portailta työelämään -hankkeessa pureuduttiin ulkomaalais- ja romanitaustaisten opiskelijoiden tukemiseen matkalla tutkintoon ja työllistymiseen. Sujuva polku kohti työpaikkaa kulkee kokemusten mukaan opiskelijalähtöisen yksilöllisen tuen, tukipajojen, harjoitteluiden tai työssäoppimisen ja työllistymisen lisätuen kautta. Työllistymistä edistää työpaikkojen koulutus kulttuurien väliseen kohtaamiseen. Hankkeen järjestämissä monikulttuurisuuskoulutuksissa ja -tapahtumissa kävi 650 ihmistä. Hankkeen aikana 52 ulkomaalais- ja romanitaustaista opiskelijaa valmistui. Kaikki SOTE-alalta valmistuneet saivat työpaikan. ESR-rahoitteista Opin portailta työelämään -hanketta toteuttivat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen Diakoniaopisto ja Oulun ammatillinen korkeakoulu ajalla 1.6.2018-31.8.2020.

3X10D-elämäntilannemittari on työväline, joka on kehitetty vahvistamaan asiakkaan ääntä sekä helpottamaan moniammatillista ja -alaista yhteistyötä. 3X10D-elämäntilannemittarista syntyvä tieto korostaa vastaajan omia toiveita tulevaisuuden suhteen ja toimii systemaattisena keskustelun avaajana asiakastyössä. Mittari toimii myös oman elämäntilanteen itsearviointivälineenä. Tässä julkaisussa kuvataan 3X10Delämäntilannemittarin rakentamisen tausta, tavoitteet ja alkuvaiheen käyttökokemukset sekä arvioidaan työvälineen mahdollisuuksia tuottaa kepeydestään huolimatta oikeaa tietoa. Alustavien kokemusten perusteella elämäntilannemittarille on suuri tarve, ja se näyttää toimivan tiedon tuottajana ja asiakastyön systematisoijana eri aloilla. Alun perin elämäntilannemittari kehitettiin vuosien 2015 ja 2016 aikana valtiovarainministeriön rahoittamassa kuntakokeiluhankkeessa Kuopiossa. Tuolloin tarvittiin työvälinettä monia palveluita tarvitsevien 16–29-vuotiaiden nuorten tuen parantamiseksi. Myönteisten kokemusten siivittämänä työvälineestä laadittiin myös versiot erityisesti kouluterveydenhuollon tarpeisiin. Kaikki versiot ovat mahdollisimman lyhyitä ja helppokäyttöisiä kuitenkin niin, että ne antavat laaja-alaisesti tietoa vastaajan elämästä.

What do we know about the cost-effectiveness of personal budgeting? A personal budget is a sum of money a person can use for social and health care support and services corresponding to their needs, subject to agreed conditions. Experience from personal budgets is mostly good, both internationally and in Finland, but little research evidence is available on their cost-effectiveness. This publication determines the prerequisites for economic evaluation of personal budgets. It also presents two preliminary economic evaluation study plans that are based on different study designs and different data to provide information on the cost-effectiveness of personal budgets. This publication is intended for the decision-makers, practitioners and developers in social and health care to raise awareness of cost-effectiveness and economic evaluation, as well as what is needed to study the cost-effectiveness of personal budgets.

Mitä henkilökohtaisen budjetoinnin kustannus-vaikuttavuudesta tiedetään? Henkilökohtainen budjetti on rahasumma, jonka ihminen voi käyttää omaehtoisesti tarpeitaan vastaavaan tukeen ja palveluihin sovittujen reunaehtojen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sekä kansainväliset että suomalaiset kokemukset henkilökohtaisesta budjetoinnista ovat pääosin hyviä, mutta tutkimustietoa henkilökohtaisen budjetoinnin kustannus-vaikuttavuudesta on vähän. Tässä julkaisussa esitellään kaksi erilaiseen tutkimusasetelmaan ja aineistoon perustuvaa alustavaa tutkimussuunnitelmaa, jotka voisivat tuottaa kustannusvaikuttavuustietoa henkilökohtaisesta budjetoinnista. Julkaisu on tarkoitettu päätöksentekijöille, käytännön toimijoille ja kehittäjille lisäämään tietoa kustannus-vaikuttavuudesta ja taloudellisen arvioinnin edellytyksistä sekä siitä, mitä henkilökohtaisen budjetoinnin kustannus-vaikuttavuuden tutkimisessa tarvitaan.

Tässä julkaisussa tarkastellaan sitä, miten voidaan paikallisesti saavuttaa yleisiä yhteiskuntapoliittisia päämääriä, edistää osallisuutta ja ehkäistä syrjäytymistä. Lähtökohtana on ajatus osallisuuden tilasta. Osallisuuden tila tarkoittaa tiloja ja paikkoja, joissa yksilöt ja ryhmät kohtaavat toisensa ja toimivat yhdessä. Osallisuuden tiloja voivat olla esimerkiksi nuorten ohjaamot, ostoskeskukset, avoimet asukastilat, urheilupaikat, teatterit, näyttelytilat, kirjastot, kadut, torit, aukiot, puistot, työpaikat, yritykset tai kahvilat. Julkaisussa esitellään malli osallisuuden tilojen kehittämiseen ja muotoiluun. Osallisuuden tilojen vahvistaminen, muotoilu ja rakentaminen kannattaa tehdä yhteistyössä sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen uusien muotojen kanssa. Onnistuessaan osallisuuden tilat toimivat paikallisina toivon ja taloudellisen edistyksen paikkoina. Toivo on keskeinen tekijä luotaessa uudenlaisia tiloja, sillä ihmiset eivät lähde kehittämään uusia asioita, ellei heillä on toivoa.

Nuoret tarvitsevat monenlaista tukea elämän eri osa-alueilla. Palvelut voivat vaikuttaa pirstaleisilta, ja niihin hakeutuminen sekä oikean palvelun löytäminen on vaikeaa. Yleisiä ovat myös kokemukset vähättelystä ja epäasiallisesta kohtelusta. Nuorten toiveissa korostuu ”kolme koota”: kohtaaminen, kuuntelu ja kannustaminen. Näiden lisäksi toivotaan kokonaisvaltaisuutta, inhimillistä kohtelua ja aitoa välittämistä sekä rinnalla kulkemista. Erityistä tukea tarvitaan mielen hyvinvointiin ja mielenterveyden ongelmiin. Selkeämpää tietoa ja parempaa opastusta kaivataan esimerkiksi taloudenpidosta, tuista, asumisesta ja ammatinvalinnasta. Tähän julkaisuun on koottu nuorten aikuisten näkemyksiä tuen tarpeista hyvinvoinnin eri osa-alueilla ja eri tilanteissa. Hanketyöntekijät jututtivat 3X10D-elämäntilannemittarin avulla eri taustaisten nuorten aikuisten ryhmiä neljässä kaupungissa. Keskustelut on muotoiltu kymmeneksi tyypilliseksi tarinaksi, joihin on rakennettu tukipolkuja siitä, miten eri tilanteissa olisi voitu toimia toisin. Hankkeessa huomattiin, että erityisesti kolmatta sektoria ja vertaistukea voitaisiin hyödyntää entistä paremmin. Julkaisu liittyy Diakonia-ammattikorkeakoulun hankkeeseen Nuorten kevyet palvelupolut – 3X10D, johon on saatu STEA-avustusta.

Valmennuspaja on kokonaisvaltaiseen ja yksilölliseen tukeen perustuvaa palvelua, jonka avulla voidaan edistää nuorten osallisuutta ja toimijuutta. Valmennuspajan toiminnassa nuoria ohjataan tehokkaasti tarvitsemiensa palveluiden piiriin sekä tuetaan työllistymisessä ja koulutuspolkujen löytymisessä. Tässä tutkimuksessa arvioidaan valmennuspajan asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttöä sekä sitä, millä tavoin nuoren tausta ja valmennuspajan asiakkuuden ajoittuminen heijastuvat palveluiden käyttöön. Lisäksi arvioidaan valmennuspajatoiminnan taloudellisia seurauksia sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön näkökulmasta. Syrjäytymisen ehkäisyssä sekä nuorille tarjottavan tuen oikea-aikaisuudessa ja tarpeenmukaisuudessa avainasemassa ovat nuorten tavoittaminen, palveluiden sitoutuminen heihin ja rinnalla kulkeminen. Nuoren kokonaisvaltainen kohtaaminen voi myös vähentää sekä sosiaalitoimen että terveydenhuollon kuluja ajan mittaan.

Tutkimusraportissa selvitetään sitä, miten robotiikkaa voidaan hyödyntää lasten haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa. Voiko tunteita tunnistava humanoidirobotti auttaa lasta tunnistamaan tunteitaan ja tällä tavoin tukemaan lasta käyttäytymisen säätelyssä? Miten eri alojen ammattilaiset suhtautuvat ajatukseen robotiikan hyvödyntämiseen? Tutkimusaineisto koostuu kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta sekä aineistosta, joka syntyi eri ammattiryhmien edustajien arvioidessa robotin käyttöön liittyvää kuvitteellista tapaustutkimusta. Vastaajat uskoivat, että robotti voi madaltaa kynnystä tarttua tilanteisiin. Varsinkin silloin, jos esim. kiireen tai muun syyn takia vaikea tilanne jää kokonaan käsittelemättä, niin robotti tuo lisäarvoa, vaikka ei inhimillistä vuorovaikutusta korvaakaan. Robotin käyttöä sinänsä ei vastustettu, mutta epäiltiin varsin sitä, miten robotti pystyy tulkitsemaan tunteet oikein. Vastauksista nousivat merkittävimmiksi tekijöiksi eettiset kysymykset ja yleinen hyväksyttävyys robotiikan käytöstä.

Miten koulutuksen, tarjoittelun ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten määrää voisi vähentää? Tässä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeirön tilaamassa selvityshenkilöraportissa kartoitetaan Suomen 16–25-vuotiaita nuoria koskevaa palvelu- ja etuusjärjestelmä ja siihen sisältyviä jäykkyyksiä, päällekkäisyyksiä, kannustinloukkuja ja yhteensovittamisen ongelmia. Ratkaisuna havaittuihin ongelmiin esitetään alle 25-vuotiaille nuorille maksettavaa osallistumistuloa. Osallistumistuloa maksettaisiin eri tasoilla: perustasolla tuen taso määräytyisi perustoimeentulotuen mukaan ja aktiivitasolla nykyisen työmarkkinatuen tason mukaan. Osallistumistuloon liittyy kattavia palveluita eli velvoittavaa toimintaa ja tukipalveluita, joita kutsutaan raportissa nuorten osallistumispalveluiksi. Niiden tavoitteena on vahvistaa nuoren omia voimavaroja ja kannustaa opiskeluun ja työhön.

Koulutuksen ulkopuolelle jääminen ja työttömyys ovat keskeisiä riskitekijöitä nuorten syrjäytymiseen johtavalla polulla. Koulutus- ja työelämävalmiuksien lisäksi moni nuori tarvitsee tukea arjen asioissa ja yleisimmin elämänhallinnassa. Tietoa erilaisten palveluiden ja toimenpiteiden vaikutuksista ja niistä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta ei kuitenkaan ole juuri saatavilla. Tässä tutkimuksessa arvioidaan matalan kynnyksen valmennuspajan toimintamallilla aikaansaatuja vaikutuksia. Tutkimustulokset antavat tietoa siitä, millaisia vaikutuksia pajajaksolla on asiakkaiden arjen sujuvuuteen ja hyvinvointiin sekä, mihin nämä nuoret sijoittuvat jakson loputtua. Lisäksi selvitetään pajatoiminnan ylläpidon kustannuksia sekä sitä, mitä kustannuksilla saadaan aikaan. Valmennuspaja on esimerkki kokonaisvaltaiseen ja yksilölliseen tukeen perustuvasta palvelusta, jonka avulla voidaan edistää nuorten osallisuutta ja toimijuutta.